Maanantai aamuna menin vaaalle ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Ensin en meinannut uskaltaa katsoa mutta kun katsoin meinasin hypätä ilmaan! 93,8! Toivoisin 5 kilon  kuukausivauhtia, ja nyt  oli kolmessa viikossa lähtenyt 5 kg 200g! Hiphei hurei!! Ensimmäinen työpäiväkin meni iloiten kun mietin kokoajan " 5 kiloa,  5 kiloa, 5 kiloa!!" ja " Mitäköhän painan huomenna, millonkohan menee alle 93kg, millonkohan alle 90kg?!" Onneksi olin salaattivuorossa, joka ei hirveätä aivotyöskentelyä tarvitse, niin saatoin rauhassa miettiä painoani :P

Eilen kun lähdin kauppaan vetäsin vain urheiluhousut jalkaan ja nappasin ensimmäisen topin joka kaapista tuli vastaan ja katsahdin peiliin, että ok hyvältä näyttää.. olin jo ovella ennenkuin aivot ehtivät perässä peilille.. (Niillä on selvästi tarpeeksi hommaa jauhaessa, syötyjä kalorimääriä ja estäessä mielitekoja :P) Palasin uudelleen peilille ja katsoin, ja näytin oikeasti hyvältä!! Vaikka toppi oli pintaapitkin menevä!! Katsoin sivusta ja edestä ja jokapuolelta näytti samalta: Osa mahastani oli sulanut, sillä nyt ei enää katse ensimmäisenä mennyt valtavaan keskivartalolihavuuteeni, sillä se ei ole enää niin valtava! Totta kai olen edelleen iso, mutta selvästi ruumiini malli on muokkautunut sopusuhtasemaksi! Tiedän että paljon on vielä matkaa, mutta tällaisista huomioista saa niiiin paljon lisä tsemppiä! Ja ihan kun tuo mahan huomattava muokkautuminen ei olisi riittänyt, katsoin nyt toppia joka minulla oli päällä: "Mistä ihmeestä tuo toppi minulle on tullut?!" Ja sitten muistin! Ostin sen heräteostoksen GT:n alesta, mutta kun tulin kotiin, se meni kyllä päälle mutta en pitänyt näkymästä.. Ja nyt tuo toppi näytti hyvältä päälläni!!

Huomenna sitten nähdään, mikä oli koko kuun pudotussaalis :D

Olen kehitellyt monia kevyitä reseptejä laihduttajille ja napsinut niistä kuviakin, joten aijon tässä joku päivä laittaa ne tänne. Itseasiassa tänää oli tarkoitus laittaa, mutta kamera oli lähtenyt veneilijöiden mukaan, joten en olisi pystynyt laittaa kuvia niistä.. Joten joku muu päivä sitten, kun on taas aikaa...